Mikään ei ole parempaa kuin tallille suuntaminen aamuauringon valossa ja kirpakan kevätilman täyttäessä keuhkot. Vadelma olikin laitettu jo ulos nauttimaan ilmasta, mutta jouduin pojan valitettavasti hakemaan sisään. Onneksi tänään aioin lähteä maastoon, joten luvassa ei ollut välillä turhauttavaakin koulunyhjäämistä. Vadelma tuntui myös tämän aistivan ja oli todella hyvällä tuulella heti. Se oli hoitaessa hyvin hellyydenkipeä ja olisi halunnut paljon paljon rapsutuksia. Lähdinkin sitten pitkälle maastolenkille Susikallion ihaniin maastoihin. Aurinko alkoi olla jo korkealla, mutta kirpakka ihana kevätilman tuntu oli säilynyt.
Menimme aluksi ihan rauhallisesti ja pitkään ihan vain käyntiä. Vadelma käppäili todella rauhallisesti eikä häiriintynyt oikeastaan mistään. Noin puolentunnin kävelyn jälkeen otin muutamia pidempiä ravipätkiä keskittäen niitä varsinkin ylämäkeen. Herralle silti vähän hommaa vaikka oltiinkin vain maastossa. Parasta oli tietysti laukkapätkät. Vadelma tykkää vähän lähteä menemään ilman tuntumaa, jos sen antaa mutta onneksi koska tällä kertaa meillä ei ollut muita kilpakavereita mukana ja herra sattui olemaan hyvin rennolla tuulella laukkapätkät sujuivat itseasiassa hyvin rauhallisesti. Minä sain olla se, joka antoi apuja mennä jopa vähän kovempaa.
Tallissa Vadelma saikin pari porkkanaa palkinnoksi!
Menimme aluksi ihan rauhallisesti ja pitkään ihan vain käyntiä. Vadelma käppäili todella rauhallisesti eikä häiriintynyt oikeastaan mistään. Noin puolentunnin kävelyn jälkeen otin muutamia pidempiä ravipätkiä keskittäen niitä varsinkin ylämäkeen. Herralle silti vähän hommaa vaikka oltiinkin vain maastossa. Parasta oli tietysti laukkapätkät. Vadelma tykkää vähän lähteä menemään ilman tuntumaa, jos sen antaa mutta onneksi koska tällä kertaa meillä ei ollut muita kilpakavereita mukana ja herra sattui olemaan hyvin rennolla tuulella laukkapätkät sujuivat itseasiassa hyvin rauhallisesti. Minä sain olla se, joka antoi apuja mennä jopa vähän kovempaa.
Tallissa Vadelma saikin pari porkkanaa palkinnoksi!